Valokuvaamisesta on nyt helpompi innostua kuin koskaan aiemmin. Valokuvaaminen ei kuulu enää vain harvoille ammattilaisille vaan nykyisin jokaisessa kadun kulmassa, kahvilassa tai aamulenkillä joku kuvaa maisemia, yksityiskohtia, ruoka-annoksia tai itseään. Tuskin kukaan enää ihmettelee puhelimen kanssa häärivää, niin normaalia arjen ikuistamisesta on tullut.
Valokuvia ja kuvaajia
Valokuvia ja kuvaajia on erilaisia, on ammatikseen kuvaavia ja huvikseen harrastavia, toisille kuvaaminen tuo rahaa ja toisille se on arjen viihdyke. Kun kuvauskärpänen puraisee, kannattaa pohtia muutamia seikkoja ennen välineiden hankkimista ja asettaa itselleen vaikka seuraavat kysymykset:
–  Kuinka paljon olen valmis panostamaan kuvaamiseen ajallisesti?
–  Mitä haen kuvaamiselta, ammattia, tapaa ilmaista vai harrastusta?
–  Kiehtooko kuvauksessa joku tietty ala kuten luonto- tai henkilökuvaus?
–  Kuinka paljon aion panostaa kuvaamiseen rahallisesti laitteiston suhteen?
–  Odotanko kuvaamiselta rahallista tuottoa vai pelkkää mielihyvää?
–  Kenelle kuvaan, itselle, kaikille vai tietylle ryhmälle?
Kun kysymyksiä ja niiden vastauksia on pyöritellyt tovin mielessään, alkaa kuvauksen yhtälö hahmottua. Ammattilaiskuvaajalta vaaditaan panostamista opiskeluun, jatkuvaan uuden oppimiseen ja laitteisiin. Harrastelija taas voi määrittää tasonsa oman rahapussin ja kiinnostuksen mukaan, kehittymisen myötä kalustoa ja tapaa toimia voi toki molemmissa luokissa nostaa ajan myötä.
Ennen kuvaamisen raamien hahmottamista ei kuitenkaan kannata rynnätä suoraan kamerakauppaan hankkimaan alan parhaimpia laitteita, sillä ilman tietoa ja taitoa niillä ei välttämättä saa katetta rahoilleen.
Kuvaan, olen siis olemassa
Jokainen mieltä lämmittävä otos on merkittävä, ellei muille niin ainakin itselle. Ammattilaiskuvaamisesta haaveilevan on hyvä tutkia koulutustarjontaa ja aloittaa alaan tutustuminen vaikkapa valokuvauskurssin avulla. Niitä järjestetään eri tahojen kautta ja huokeimmillaan ne ovat useimpien kukkaroille sopivia.
Kurssi antaa uudelle kuvaajalle suuntaviivoja valokuvaamiseen ja tuntumaa siitä mitä kuvaaminen on. Ammattilaiskuvaaminen ei tarkoita kamera kaulassa haahuilua ja uskomattomien otosten vangitsemista ilman sen suurempia panostuksia. Taitavien kuvien takana on usein pitkiä tunteja ennen kuvan ottoa, kuvan ottamisen yhteydessä ja kuvan muokkauksen tiimoilta.
Valokuvaaminen voidaan jakaa seuraaviin eri osa-alueisiin:
–  lehtikuvaus
–  luontokuvaus
–  mainoskuvaus
–  laitoskuvaus
–  kriisialueilla kuvaus
–  muotovalokuvaus
Valokuvausta voi opiskella eri oppilaitoksissa, mutta jokaisen kuvaajaksi haaveilevan on hyvä muistaa, että kuvausta voi oppia vain pitkäjänteisellä työllä. Kuvaamisen perusteiden jälkeen omaa portfoliota voi parhaiten päivittää tekemällä lujasti töitä haaveiden eteen, kuvaamalla ja kokeilemalla tekniikka ja oma tyyli löytyvät parhaiten. Valokuvaaminen on monen haave ammatti mutta vain parhaimmat pystyvät tekemään alalla uran, joka vaatii itsenäistä työskentelyä ja päämääriä.
Hieman parempi otos
Valokuva ei ole valmis heti oton jälkeen. Ammattikuvaajille laadukkaat kuvankäsittelyohjelmat ovat yhtä tärkeitä työvälineitä kuin kamera. Kuvaa ei ole yleensä tarkoitus muuttaa liikaa mutta sitä pyritään parantelemaan teknisten ominaisuuksien saralla. Tavalliset harrastekuvatkin voi käyttää helpon editointiohjelman kautta, sillä samalla kuvaaja oppii myös paljon kuvaamisen tekniikasta ja siitä mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota:
–  Rajaus on tärkeää, sillä tällöin kohde tulee esiin. Harva kuva onnistuu jos siihen yritetään tunkea liikaa tavaraa. Yksi parhaimpia vinkkejä uudelle kuvaajalle onkin keskittää ja keskittyä yhteen asiaan. Samalla taito kuvata tietynlaisia kohteita kehittyy.
–  Manuaaliset säädöt saavat monen karvat pystyyn, koko kamera kieli ISO-merkintöineen ja valotusaikoineen tuntuu heprealta. Tutustuminen perusteisiin selkeyttää sanastoa ja järjestelmäkameran säätöjen kokeileminen tuntuukin sen jälkeen mielenkiintoiselta. Parhaiten ne voi oppia harjoittelun avulla.
–  Valo on yksi kuvan keskeisimpiä asioita, se määrittää mitä kuvataan ja milloin kuvataan. Kuvaaja tietää päivän kriittisimmät hetket valon määrän kannalta. Mitä parempi kuvaaja, sen parempia otoksia hän pystyy ottamaan tarvittaessa joka säällä.
–  Tutki kuvakulmaa linssin kautta. Kuvaaja oppii hahmottamaan maailman kameran putken kautta, joka ei ole sama kuin paljaalla silmällä nähty maisema. Linssin kautta nähdään kuvan rajat ja tarina, jota halutaan tuoda esille.
–  Editointi ei ole mörkö vaan kuvaajan kaveri. Sen avulla kuvasta voi poistaa turhat töhryt, terävöittää kuvaa ja poistaa esimerkiksi varjoja. Hieman pieleen menneestä kuvasta selkeytyykin editoimisen avulla kyllin hyvä.
Kuvaajaksi ei synnytä hetkessä eikä edes yhden tutkinnon avulla. Kuvaus on matka, joka jatkuu läpi elämän, valitsi sitten kevyen harrastamisen tai ammattilaisuuteen tähtäävän tien.