Valokuvan avulla kuvaaja tuo esiin tuntemuksia ja tapahtumia. Jokainen ottaa viestin vastaan omalla tavallaan. Valokuvaus kehittyi 1800-luvulla, kun teollistuminen ja valistus saivat pontta yhteiskunnassa. Molemmat olivat omiaan viemään alaa eteenpäin; teollistumisen avulla laitteisto kehittyi ja valistus taas piti huolta kuvaukseen liittyvän kuvaustaiteen kehittymisestä.
Maalausnäyttelyiden rinnalle syntyi lopulta valokuvanäyttelyitä ja alussa vain varakkaiden parissa otetut perhepotretit yleistyivät muihinkin yhteiskuntaluokkiin. Valokuva oli alussa ote pysähtyneestä hetkestä, vaikka se kertookin monta mielenkiintoista tarinaa menneisyydestä nykypäivään. Oli kuvaaja, oli koje ja oli pynttäytynyt väki valmiina suureen hetkeen, raps ja parhaimpiinsa pukeutunut perhe oli ikuistettu omaan albumin tai kirjahyllyn kehyksiin.
Kuva on kulttuurin ilmaisukeino
Silmiemme ohi vilisee joka päivä lukuisia valokuvia, kuvia lehdissä, flickerissä, instagramissa, oman puhelimen kansioissa, kirjahyllyssä, kirjassa ja kulkuvälineen seinän mainoksessa. Meihin vaikutetaan ja meitä herätellään monissa tilanteissa kuvaviestinnän avulla.
Muistathan äänestää vaaleissa, kysyy julisteen kasvo. Lomamaisema mainoksessa saa haikailemaan viime vuoden lomaa ja sen myötä sujahdetaan kotona lomakuvien pariin. Kuvaaja haluaa kertoa jotain kuvansa avulla. Viesti voi olla hetkellinen lumoutuminen maisemasta ja tarve jakaa se muillekin, tai kuva voi olla kannanotto, herätys ja jopa avunhuuto. Mielenilmaus tai tapa ilmentää hetken tunnelmaa.
Parhaimmillaan kuva vaikuttaa katsojaansa syvästi, se saa esiin muistoja tai uusia ajatuksia. Ilmaisukeinona kuva poikkeaa kirjallisuudesta, sillä sen viestimuoto on erilainen. Painettu sana kertoo suoran ja valikoidun viestin, jota voidaan kääntää kaikille maailman kielille. Kirjailijan sanomaa kääntää kulttuurin tunteva kääntäjä, joka pohtii tarkkaan kulttuurivivahteita sanojen kääntämisen yhteydessä.
Kuvaa ei käännetä eri kielille, sen viesti on universaali ja sama kuva voi itkettää tai naurattaa niin Kiinassa kuin Suomessakin. Kuvan katsoja on kuitenkin aina sidoksissa omaan kulttuuriinsa, joten samainen kuva voi näyttäytyä eri valossa eri kulttuurien parissa. Kuvaus on osa kulttuuria ja se on yksi vahvimpia tapoja sisällyttää yhteen otokseen useita eri asioita. Ravisteleva kuva on usein teknillisesti laadukas, mutta sen ehdottomiin vahvuuksiin kuuluu kuvaajan taito tuoda esille jotain ihmismieleen vaikuttavaa.
Kuva sosiaalisessa mediassa
Valokuvaus on kulkenut pitkän matkan pönöttävistä mustavalkoisista otoksista paksulla pahvilla nykyaikaan. Se ei ole enää vain harvoille suotu tapa kuvata ympäristöä, kuvaamisesta on tullut osa lähes jokaisen arkea. Kuva aamiaisesta kertoo että huomenta kaikille ja otos jumppasalilta, että nyt huhkitaan!
Sosiaalisen median kuvapalvelut ovat avoinna joko rajatuille henkilöille tai aivan kaikille, niihin tallentuvat otokset päivän varrelta aamusta iltaan, työviikosta lomailuun ja perhejuhlista kavereiden juhliin.
Osa kuvien ottajista on noussut maineeseen omien tilien kautta mutta kuvien tulva internetissä ei kuitenkaan ole tehnyt ammattikuvauksesta vähäteltyä taitolajia, päinvastoin. Kuvatulvan myötä jako harrastekuviin ja ammattimaiskuviin on tullut ehkä aiempaa selkeämmäksi. Yhä useampi päivittää kuvakuulumiset eri kanaviin älypuhelimen avulla ja kuviin ammatillisesti panostavat taas laitteisiin ja kuvien huolelliseen suunnitteluun. On eri asia näpsiä kuvia pitkin päivää sieltä täältä, kuin jahdata oikeaa kuvakulmaa, valoa ja luonnon tarjoamaa hetkeä tunteja.
Sosiaalisen median kanavat ovat kuitenkin avanneet uudenlaisen ilmaisukanavan kaikille. Suurimmaksi osaksi se ei pyri nousemaan ammattikuvauksen tasolle, vaan toimii markkinointikanavana yrityksille tai oman elämän kertomuksina kavereille ja seuraajille. Somekuvaus on uudenlainen tapa päivittää omia hetkiä ylös, päiväkirjan salaisilta sivuilta on rohkaistuttu jakamaan arjen palasia myös muille. Otokset kertovat kuvaajan oman valinnan mukaisesti arkea kuvin sen sijaan, että päivän kulku kerrattaisiin ystävälle illalla puhelimessa.

Kuva kertoo
Kuva kertoo kohteesta mutta aivan yhtä paljon se kertoo kuvaajasta. Kuvaaja valitsee kohteen, tunnelman ja luo olosuhteet kuvalle. Kuva ja sana tukevat toisiaan parina niin kirjallisuudessa kuin myös mainonnassa, kirjoitettu teksti saa tukea kuvalta ja se muuttuu lukijalle eläväksi paketiksi tietoa. Näiden kahden liiton hallitseminen on esimerkiksi markkinointialalla työskenteleville henkilöille ydinkysymys, teksti ilman oikeanlaisia kuvia on valju versio täydellisestä tuotoksesta.
Ammattilaisella on kuvaa otettaessa selvä visio siitä mitä hän kuvaltaan hakee, kun taas harrastelijalle kuva on usein yllätys. Räpsiminen eri kulmista välittämättä ympäristön tekijöistä johtaa toisinaan huteihin mutta joskus myös onnistumisiin. Puhelimen kuvaa voi toki muokata mutta harva jaksaa sen suurempia ponnistuksia sosiaalisen median kanavan takia. Ne täyttyvät päivittäin miljoonista kuvista joten yksi hieman parempi tai huonompi otos on hetken huumaa, joka unohtuu jo iltaan mennessä uusien kuvien jyrätessä yli.
Maailmassa on kuvia, jotka kuitenkin kestävät aikaa ja jotka ovat yhtä tuttuja kuin maailman tunnetuimmat henkilöt. Ne ovat usein hetkiä menneisyydestä mutta niitä ei yhdistä teknillinen laatu, vaan kuvaajan oleminen juuri oikeassa paikassa hetkellä, joka piti saada vangittua. Vietnamilaistyttö juoksemassa napalminpommituksen jaloista pakoon tai afgaaninaisen intensiivinen tuijotus kameraan. Klik. Kuvaaja on ikuistanut jotain merkittävää, ja kuva kertoo sukupolville toistensa jälkeen tarinaa historiallisesta hetkestä.
Kuva ja totuus
Valokuvaan on vangittu hetki mutta siihen sisältyy myös kuvaajan haluama viesti, jota voidaan muokata ja alleviivata. Kuvaaja voi saada tilanteen näyttämään sellaiselta kuin haluaa.
Ammattilaiskuvaaja toimii omalla kentällään noudattaen omaa johdatustaan ja alalla vallitsevia käytäntöä. Luontokuvaaja pyrkii vangitsemaan kuviinsa mahdollisimman tarkasti ja upeasti luonnon uskomattomat hetket, kun taas lehtikuvaaja noudattaa työskentelemänsä lehden vaatimuksia.
Maailman huippuvalokuvaajilla on ehkä vapaimmat kädet toteuttaa kutsumustaan tuoda katsojien ulottuville kuva taiteen keinoin ja tällöin voidaankin puhua jo melko puhtaasti kuvaustaiteesta. Kuvaa on totuttu ajattelemaan totuutena, paljastavana otoksena hetkestä joka ei voi sanan tai painetun tekstin tavoin valehdella mutta onko kuva totuus vai kuvaajan silmän kautta esitetty totuus?