Digiajan myötä valokuvaaminen on lisääntynyt. Lähes jokaisella älypuhelimella saa otettua kelvollisia kuvia ja paremmilla puhelimilla laatu hipoo jo huippua. Kuvaaminen ei ole enää niin suunniteltua kuin ennen, sillä puhelin kulkee jokaisella mukana ja arkea ikuistetaan jatkuvasti.
Kuvat albumin kätköihin
Ennen digiaikaa kuvaus oli huomattavasti haasteellisempaa, kameraan viriteltiin filmirulla eikä sitä haluttu tuhlailla turhia, joten kuvauskohteet tuli valikoitua tarkkaan. Jokaisella kehityskerralla oli yllätys millaisia kuvat lopulta ovat.
Filmirullan muinaisina aikoina kuvattiinkin usein enemmin poseerauskuvia, lomamatkoilla nähtävyyksien juurilla tai synttäreillä suvun ryhmäkuvia. Kameraa ei kaivettu esiin turhan takia, vaan siihen oli oltava jokin syy. Ennen kuvia esiteltiin harvoille ja valituille, ne tallennettiin paperiversioina albumeihin ja otettiin esille vieraiden saapuessa. Siinä me olemme Roomassa ja tuossa vietetään papan 70-vuotispäiviä. Nykyaikana kuvaaminen ja kuvien esittely on mullistunut täysin.
Arjen otokset koko kansan huviksi
Ennen älypuhelimien kulta-aikaa moni hankki itselleen digikameran, joka lisäsi kuvausintoa. Kuvia pystyi saman tien valikoimaan eikä filmirullan kanssa tarvinnut tuhrailla. Muokkaustoimintojen avulla kuvia pystyi käsittelemään ja lataamaan tietokoneelle.
Kuvaamisesta tuli harrastus, joka ei kuulunut enää ainoastaan ammattilaisille, vaan siitä nauttivat myös itseoppineet kuvaajat. Puhelimien nopean kehityksen myötä niiden kameratoimintoihin alettiin panostaa yhä enemmin ja kuvaamisesta tuli helppoa. Pixelit ja kameran toiminnot puhelimissa paranivat ja yhä useampi kiinnitti huomiota puhelimen oston yhteydessä kameran laatuun.
Puhumisen sijaan älypuhelimesta on tullut arkea ohjaava väline, jota moni käyttää yhä vähemmin sen alkuperäiseen toimintoon ja enemmin lisäominaisuuksiin, kuten kuvaamiseen, viestittelyyn, sosiaaliseen mediaan ja muistiinpanojen tekemiseen. Puhelimen avulla otetaan kuvat, ne muokataan puhelimen avulla ja jaetaan valittuihin viestimiin kuten Facebookiin, Instagramiin, Pinterestiin ja lukuisiin muihin palveluihin. Monen arki on kuvina eri palveluissa eikä suljettuna kodin albumeihin.
Kuvaamisen rajat
Kuvien tulva palvelimiin kaikkien nähtäväksi on nostanut esiin lukuisia kysymyksiä kuvaajan oikeuksista. Mitä saa jakaa ja missä kuvaaminen on laillista? Digiaika on tullut ulottuvillemme hyvin nopeasti ja monissa muutoksissa laki tai yleisesti hyväksytyt tavat laahaavat jäljessä. Moniin tilanteisiin ei ole olemassa lakia, sillä tilanteet ovat uusia.
Murroksen aikana ihmisillä on tapana suhtautua asioihin eri tavoin, se mikä on kuvauksen ja kuvien jakamisen suhteen toiselle hyväksyttyä, voi olla jollekin toiselle täysin päinvastaista. Kuvauksen suhteen eniten on keskusteltu lasten kuvaamisesta ja lasten kuvien jakamisesta sosiaalisessa mediassa. Ongelmana eivät ole vain henkilökohtaiset rajat, vaan myös vaara että kuvia väärinkäytetään. Sosiaalinen media tarjoaa paljon mahdollisuuksia mutta laajennettuaan se on tuonut alalle myös ikäviä lieveilmiöitä, kuten lasten kuvien käytön arveluttavissa tarkoituksissa.
Kuvaamisen suhteen rajat ovat varsin monimutkaiset ja tulee muistaa, että eri maissa kuvaamisen suhteen noudatetaan erilaisia säädöksiä. Tietyissä valtioissa poliisin, armeijan ja tiettyjen rakennusten kuvaaminen on kielletty laissa ja se saattaa johtaa jopa oikeustoimiin. Lain lisäksi kulttuurierot tuovat valokuvaukseen omat jännitteensä, osassa kulttuureita ajatellaan valokuvan varastavan henkilön sielun ja ihmiset saattavat suhtautua epäillen kamera kädessä häärivään matkailijaan. Ennen matkaa onkin hyvä tutustua maan kulttuuriin ja ottaa selvää kuvaamisen rajoista.
Yksityinen vai julkinen tila?
Yksi selkeä sääntö on että julkisissa paikoissa kuvaaminen on yleensä sallittua mutta yksityisen tilan kuvaamisoikeudesta päättää tilan omistaja. Julkisen ja yksityisen tilan rajaa voi olla hankala erottaa.
Esimerkkinä voidaan ajatella Las Vegasin kasinoa, jossa kohtaavat tuhannet kansalaisuudet eri maista pelaamisen yhdistäessä heitä. Kasino on yksityisen omistama tila mutta nykyisin kuvaaminen on niin yleistä, että harva liikeyritys haluaa kieltää sen kokonaan, ellei ole pakko, sillä se saattaisi tuoda yritykselle negatiivista julkisuutta.
Moni saapuu kasinolle ensimmäistä kertaa elämässään ja haluaa ikuistaa tapahtumat valokuvin, lähetellen niitä samalla sosiaalisen median kautta tuttaville. Monella kasinolla ammattimainen kuvaaminen on kielletty, mutta asiakkaiden ns. viihdekuvaminen on sallittua, ellei kuvaaja häiritse muita asiakkaita. Toisin sanoen oman seurueen kuvaaminen sallitaan mutta muita henkilöitä tai laitteita ei kannata alkaa turhan tarkasti tallentamaan. Yksityiset tilat poikkeavat kuitenkin toisistaan ja parasta on kysyä käytännöistä suoraan paikanpäällä, sillä samantyylisten yritysten tilojen välillä voi olla suuriakin eroja. Se mikä on sallittua yhdellä pelikasinolla, voi olla toisella kiellettyä.
Oli kyseessä sitten julkinen tai yksityinen tila, maalaisjärjen käyttö on sallittua. Jokaisen kannattaa itse miettiä haluaisiko itse olla samanlaisessa otoksessa kuvattuna, jota on jakamassa esimerkiksi Facebookiin. Jos kyseessä on kuva henkilöstä, joka ei itse jaa juurikaan kuvia, kannattaa kysyä kyseiseltä henkilöltä ensin lupa.
Täysin tuntemattomista henkilöistä otetut selvät kuvat ovat myös kiistanalaisia, sillä on vaikea tietää haluaako kuvattu muiden tietävän olinpaikastaan kuvaushetkellä. Moni kuvaaja on tullut asian suhteen tarkemmaksi ja tietoisemmaksi kuvaamisen rajoista, kun asiasta on alettu puhua julkisesti. Suhtautuminen kuvien jakamiseen vaihtelee ja mielipiteet vastaan ja puolesta jakavat kansaa. Kuvaaminen on taitolaji, mutta nykyisin rajat kuvien jakamisen suhteen vaativat myös taitoa ja tasapainoilua.